Yhden naisen kapina osa 1

Mä olen nyt jo muutaman kerran ottanut esiin somessa kehumiskerhon, jolla saataisiin ainakin meidän alan ihmiset, ja sen myötävaikutuksella miksei koko Suomi nousujohteisille raiteille. Mä kun uskon kannustuksen voimaan, siihen, että tsemppaamalla toisia me kaikki pääsemme pidemmälle, korkeammalle, sinne minne tahdomme. Kurkotetaan kuuseen yhdessä! Jos joku kapsahtaakin, autetaan ylös, ylemmälle oksalle. Lakataan uskomasta vaatimattomuuteen, emme me sen kauniimmiksi ole tulleet. Kehumalla toisiamme saamme toisemme hehkumaan ja loistamaan!

Tämän asian kirjallisessa ulostulossa on minua henkilökohtaisesti kuitenkin hidastanut se, etten pidä itseäni kummoisena kirjoittajana. TRÖÖÖT – heti seis! Suomalainen virhe numero yksi: itsensä toisiin vertailu, ja sen vuoksi itsensä huonompana näkeminen! Mitä ihmettä!? Miksi olisin huonompi?! Olen vain toisenlainen mitä muut. Ja maailmassa on aina niitä, joiden mielestä olen paras jossakin. Ja me suomalaiset olemme oikeasti parhaita lähes kaikilla mitattavilla mittareilla! (lue: http://www.stat.fi/ajk/satavuotiassuomi/suomimaailmankarjessa.html)

Joten. Vaikka en ole paras kirjoittaja, osaan kuitenkin ymmärrettävästi tuoda julki asiani, ja asiani on tällä kertaa kehua mielestäni alallamme parhaimpia kirjoittajia. Niitä, joiden nokkeluudet katukuvassa ovat saaneet ohikulkevat nauramaan (tai edes hymähtämään huvittuneesti), joiden tekstit ovat jääneet elämään puhekieleen, joiden kirjoitukset ovat muuttuneet osaksi populaarikulttuuria. Sillä sitä me parhaimmillamme teemme: me vaikutamme suomalaiseen kulttuuriin. Me vaikutamme osaltamme ihmisten ajatteluun. Me viestimme – vaikkakin viestin maksajana on yritys ja sen brändi – me kommunikoimme, me vaikutamme.

Joten kiitos te nerokkaat kynäniekat, sanansäilän heiluttajat. Olette idoleitani, elämäni valopilkkuja. Kiitos, että kirjoitatte, jotta me muut saamme lukea, nauraa ja ihailla inspiroivia tarinoitanne. Olette huippuja!